Tunsin lämpimän kehosi päälläni. Kuulin sydämesi rauhallisen tasaisen sykkeen. Näin suklaanruskeat silmäsi edessäni. Ne olivat lähes täsmälleen samanlaiset kuin omani, mutta kuitenkin tuhannesti kauniimmat. Se oli niitä hetkiä, joiden toivoisi kestävän ikuisuuden. Niin, henkilö, jota rakastat, olisi juuri siinä, vierelläsi, eikä lähtemässä minnekkään - mitä väliä sillä enää oli, jos kyseinen henkilö sattuu olemaan kaksoisveljesi? Suudelma huulillani herätti minut. Avasin silmäni, ja näin hänet edessäni. Hänen kauniit, suklaanruskeat silmänsä, joita ympäröivät mustat meikit ja pitkät ripset, lähes pelottavan valkea iho ja mustat, joka suuntaan sojottavat hiukset - voiko enää täydellisempää löytyä?

Hän istui hajareisin vatsalihasteni päälle, ja kumartui aivan lähelle kasvojani. Haistoin hänen raikkaan hengityksensä, jotain mintun ja hedelmän tapaista, en ollut aivan varma.
-Leikitäänkö, hän kysyi ja vinkkasi silmää.
En vastannut kysymykseen, vaan ovelasti heittäydyin hänen altaan pois, ja nousin takaisin hänen päälleen. Vein huuleni hänen huulilleen, ja heittäydyin intohimoiseen suudelmaan. Voi, kuinka vain rakastinkaan sitä hetkeä. Rakastin Billliä. Havahduin ja tunsin hänen kätensä boksereitteni sisällä. Livautin sen ulos, ja sanoin, ettei vielä. Aavistin hivenen pettymystä hänen silmissään, mutta vain virnistin. Tunsin yhtäkkiä oloni erittäin väsyneeksi. Hyppäsin ketterästi pois hänen päältään, ja käperryin hänen viereensä. Painauduin Billin selkää vasten, ja kuiskasin niin hiljaa, että tuskin itsekkään kuulin "Kauniita unia, prinssini. Rakastan sua". Bill ilmeisesti kuitenkin kuuli sen, sillä hän kääntyi kasvojani vasten, ja kuiskasi "Niin mäkin sua. Nuku hyvin". Sen jälkeen hän sulki silmänsä, ja nukahti melko pian. Pystyin vain tuijottamaan häntä, hän oli vain niin... Uskomattoman kaunis nukkuessaan. Sitten suljin silmäni ja kiitin luojaa, että hän oli antanut niin täydellisen kaksosen minulle.

Heräsin suudelmaan huulillani. Kello oli puoli yksitoista, ja linnut liversivät.
-Mites ois kunnon aamupanot? Bill kysyi ja nauroi. Naurahdin ja tokaisin, että en ole koskaan nähny pervompaa ihmistä.
Se oli selvästi virhe, sillä pian tunsin kylmät kädet kyljilläni.
-Mitä sä sanoit? Mitä sä sanoit? Bill nauroi ja kutitti.
-En mitään! kiljuin ja nauroin. Hän ahdisti minut sängyn nurkkaan ja nauroi.
-No ei sitten, hän sanoi muka loukkaantuneena, ja käveli nokka pystyssä alakertaan. Naurahdin hieman ja juoksin perään. Hurmaava tuoksu tuli keittiöstä - Bill ilmeisesti teki aamupalaa. Juoksin ja hyppäsin takaapäin Billin kaulaan kiinni. Bill riuhtaisi minut pois, ja kysyi, mitä hemmettiä yritän kuristaa häntä.
-Tahdoin vaan sanoo heippa, virnistin ja kävelin catwalkilla olohuoneeseen. Bill ehti läpsäistä takapuoltani, ennenkuin ehdin pois.

Salaa virnuilin. Olin vain yksinkertaisesti niin onnellinen. Lösähdin sohvalleni, ja Bill tuli pian perässä. Käperryin hänen kainaloonsa, ja suljin silmäni. Hän silitteli lettejäni. Kuiskasin hiljaa, että rakastan häntä. Ja sitä todella tarkoitin, tarkoitin todella.

- AnskuDaa